Seikkailu!
Ensin hedelmää pitää tuijottaa aika pitkään. Onhan se omituinen. Kivan omituinen, siksi sen valitsinkin. Väri on ihastuttavan laikukas keltainen ja kuoren pintaa koristavat uhkaavan näköiset piikit, jotka eivät muuten ole ollenkaan teräviä. Välipalan aika on käsillä, ja on aika kokeilla tätä uutukaista herkkua. Pistää miettimään että mitenköhän sitä onkaan tarkoitus syödä.
Sitten päätän ryhtyä reippaasti toimeen ja unohtaa mukamas arkailuni, sillä tokihan hedelmää saa kotonaan syödä juuri niin kuin itse haluaa. Leikkaan siis tämän kyseisen kiwanon sujuvasti puoliksi. Vihreä sisus yllättää. Miksi oikein odotin punaista, eihän tämä ole greippi? Vauhtiin päästyäni leikkaan toisen puolikkaan vielä kerran kahtia. Ja päätän haukata. Kokemus on hämmentävä. Kirpeää hedelmää odottava suu vääntyy säikähdyksestä alaspäin ja mutustaa epäuskoisena vetistä ja mautonta hedelmälihaa, josta ei oikein ota selvää onko se kurkkua tai limaista melonia.
Lopuksi suussa kelluva koostumus on hyytelömäinen ja maku tuo mieleen usein shotin muodossa nautitun Jell-O -hyytelön, sen vihreän version. Hyytelövertauksen jälkeen mieleen tulee lähinnä sammakonkutu. Sellainen limainen ja epämääräinen. Ei niinkään että sammakonkutua olisi tullut syötyä. Vaikka nyt vähän siltä tuntuu. Onneksi oli sentään jääkaappikylmä. En nyt sanoisi pahaksi, mutta turhaksi kyllä. Ei tähän himoa tule, ensi kerralla valitsen appelsiinin. Mieltä vähän lohduttaa kun huomaan rasiassa lapun, jossa lukee "vitamin bomb!". Ainakin sitten oli terveellistä, siis se osa minkä sai suuhun asti.
Arvio ** Ehkä toimisi sellaisena raikastavana kesäjuomana..?
Muuta Syödessä sotkuu, koska limahan tykkää valua ja levitä pitkin pöytää. Just saying..
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti