Suklaa se on suklaata luukunkin takana

Mikä?  Suklaakalenteri, valmistaja Müller & Müller, hinta 0,89e. Joulunodotuksen rytmittäjä lapsille ja meille muille, jotka tiedämme, että paras aloitus aamuun on hauskasti muotoiltu sokeriannos.

Päivittäisine luukunnäpertelyineen pyhä rituaali aattoon asti, mutta tuleeko joulu, jos pahvikalenterin tyhjentää kerralla?

Seikkailu!

Ensin Kartongin pinnalla on iloinen Joulupukki, reessään valmis aaton koitoksiin. Saatille ovat kerääntyneet mäyrä, kettu, hiiri ja muutama nalle. Kaikilla on hauskat kaulahuivit ja iloinen ilme, onhan joulu.

Tämän idyllin tulen seuraavaksi rikkomaan minä. Suklaakalenteri on aina ollut joulukuideni auktoriteetti, joka on ostettu kotiin ihailtavaksi jo marraskuun alussa. Oikean luukun avaaminen on ollut kyseenalaistamaton aamuriitti, sillä kalenterin kärsivällinen kohtelu on viimeinen tilaisuus osoittaa olleensa kiltti, lahjojen veroinen.

Nyt aion hotkaista koko paketin kerralla. Valmistaudun pyhäinhäväistykseen.

Sitten Alan repiä numerojärjestyksessä luukkua auki luukun perään. Ketulta lähtee pää, Joulupukilta käsivarsi ja saapas. Suklaa on aina hyvää, niin myös nyt. Jälkimaussa on silti jotain karvasta. Orava-, veturi- ja lumiukkosuklaat viuhuvat luukuista suuhun niin nopsaan, että olen edennyt kalenterissa huomaamattani jo Lucian päivään. Missä on joulun hartaus!

Hidastan tahtia. Alan kiinnittää huomiota onttouttaan kumiseviin suklaapaloihin, ja siihen, etteivät mäyrä, hiiri ja kettu kyllä hengaisi keskenään missään muussa tilanteessa kuin tällaisen kliseisen joulukuvaelman merkeissä. Suklaidenkin muotoilussa on näköjään alkanut loppua mielikuvitus. Talonmuotoinen suklaa? Jouluinen kärpässieni?

Kalenterin koluaminen vie 24 päivän sijaan n. 3,5 minuuttia. Yritän olla edes vähän juhlallinen avatessani jouluaaton luukun, sen viimeisen. Sieltä paljastuu mitäänsanomaton suklainen joulukuusi, jossa ei ole edes koristeita. Tästäkö on aiempina vuosina riemuittu?

Lopuksi Olo on ontto, mitä nyt teen joulukuun tulevat 24 päivää? Koko kalenterillinen suklaata on varmaan aika paljon, minulla täytyy olla nyt ähky.

Katson kalenterin taakse – tuote sisältää suklaata tasan 50 grammaa.

50 grammaa on kaksi riviä tavallisesta suklaalevystä, vähemmän kuin keskiverto patukka kaupasta. Ikävä tunne vatsassa ei ollutkaan ähky, vaan jäljelle jäänyt nälkä.

Ilman odottavia jouluaamuja suklaakalenteri on vain mitätön määrä namia hankalasti pakattuna. Tämänkö takia joulupukki jättää nyt minun savupiippuni tänä vuonna välistä?

Arvio *

Muuta Huijattu olo. Jos haluat sekä herkutella että näpertää, osta Kinder-muna.

Hurraa! Joululonkero on täällä!

Mikä? Testauksessa teidän kaikkien jouluunmenevien ja lapsenmielisten puolesta, Kurkon kausiuutuus Piparilonkero! Tuotteen löydät kaikista hyvinvarustetuista päivittäistavarakaupoista, omani ostin Ympyrätalon Smarketista. Myydään 0,5 litran tölkissä, vol 4,7%. Nautitaan kylmänä tahi jäillä. Hintaa juomalla oli luultavasti 2-3 euroa.

Seikkailu!

Ensin Olen viilentänyt Kurko Piparin suosituksen mukaisesti jääkaappikylmäksi. Tölkkiä ei ole onnistuttu stailaamaan kovin jouluiseksi, mutta annan sen tällä kertaa anteeksi. Onhan vasta marraskuu.
Jännittää hieman, sillä en ole lonkeron ystävä. En myöskään piparin. Enkä itseasiassa ole koskaan ymmärtänyt, miksi näitä kausituotteita valmistetaan, saati kuka niitä eksyy ostamaan. Lähtötilanne on täten epäsuotuisa ja objetiivisuuden puute on vaarana todellinen.
Näillä puheilla, tuntuupa puoli litraa suurelta määrältä.

Sitten Tölkki avautuu. Tuoksuu lonkerolle ja hyvin vienosti piparille. Yllätyn iloisesti. Tuoksuhan on suorastaan ihan okei!
Nyt voin paljastaa, että oikeasti odotin tässä vaiheessa voivani pahoin. Mutta mitä vielä! Seikkailu on alkanut hyvin ja joulutunnelma on katossa. Otetaan varovainen maistiaishuikka.
Maistuu lonkerolle, jossa on sivumakuna ripaus piparia. Jos kuvailen tarkemmin, maistuu pahalle. Maistuu suorastaan keitetylle paaville (kylmänä). On sitruunaesanssia, on mitäliepipariesanssia.
Ei, en voi juoda keitettyä paavia (kylmänä).
Päätän tehdä naisen työn ja kiskaista koko roskan kerralla kurkkuuni, jotta saan sen mahdollisimman nopeasti pois päiväjärjestyksestä. Se osoittautuu kuitenkin mahdottomaksi! Suurina kulauksina KP maistuu yläasteen diskolle.
Pipari haihtuu juomasta nopeasti, jättäen jälkeensä pelkän kylmän helvetin. Matkaa on vielä pitkälti. Olo on kuin tammikuisessa taksijonossa, johon ei koskaan saavu taksia.
Seuralaiseni tiedustelee, tuntuuko nyt jouluiselta...

Lopuksi Kuten kaikkiin taksijonoihin lopulta saapuu taksi, niin vain tämäkin tölkki saatiin lopulta tyhjäksi. Kasvoni vääntyivät prosessin aikana nurin. Asennon sai onneksi korjattua suklaalla.
En aio ostaa uudestaan Kurko Piparia.
Suosittelen kyseistä lonkeroa kuitenkin makeiden kausijuomien ystäville, erityisesti ikäryhmälle 14-17 vuotta. Kaveriksi kannattaa varata piparkakkuja.

Arvio *

Muuta Run, run as fast as you can; You can catch me, I'm the seasonal Gingerbread longdrink.

alussa oli tylsyys

Oletko joskus katsellut kaupassa jotain ja ajatellut "mikä tuo on ja miten sitä muka syödään"? Niin mekin.

Blogi saa alkunsa kouluprojektista, mutta sen taustalla on kirjoittajien halu päästä irti niistä ah niin tutuista nuudeleista ja makaroonilaatikoista. Ajatuksena on testata sellaista, mihin ei normaalisti tule vahingossakaan tartuttua.

Tervetuloa seuraamaan taisteluamme tylsistyneitä makunystyröitä vastaan!