Terveyspommi

Mikä: Kyseessä on goji-marja, josta olen viime aikoina kuullut väitteitä suuntaan jos toiseen. "Maailman ravintorikkain marja" vastaan "korvaavia löytyy Suomestakin" - väittelyt ovat saaneet mielenkiintoni heräämään. Kaikeksi onneksi asia tuli puheeksi oikeassa seurassa, ja sain käsiini ilmaiseksi avaamattoman pussillisen kuivattuja goji-marjoja. Niitä on helppo löytää nykyään jo ihan perus ruokakaupoista, isoja eriä kannattaa tilata superfoodia myyvistä nettikaupoista. Löytyy myös huimissa 10kg paketeissa!

Kokeilu: Kuivahedelmät ovat useimmiten herkullisia, ja koska niitä on myös kiva napostella, odotan innolla tätä uutta kokeilua. Ulkoisesti goji muistuttaa punertavaa rusinaa, vähän pitkulaisempi malli, mutta samalla tavalla "pieneksi rypytetty". Maku ei kuitenkaan ole makea kuten rusinalla, vaan pikemminkin hapan, vähän jopa pilaantuneen makuinen. Kaiken hypetyksen jälkeen maistan kuitenkin myös ne superfoodin ominaisuudet, joita olen kuullut kehuttavan. Jos kyseessä olisi pelkistä lisäaineista koostuva karkki, en kyllä söisi. Eihän tämä nyt varsinaisesti herkkua ole, mutta pitäähän lääkkeenkin maistua pahalle toimiakseen??

Arvio: ****

Päätelmä: Voiko kukaan rehellisesti sanoa tätä hyvänmakuiseksi? Toisaalta moni tykkää myös wasabista...Kivahan näitä on popsia terveysmielessä, ja helppo lisäillä esimerkiksi myslin, jogurtin tai leivosten sekaan. Käytän varmasti jatkossakin. Ei korvaa leffakarkkeja, mutta jospa pitäisivät flunssan loitolla...? Uskoisin, että makuun myös aikanaan tottuu. Tässä vaiheessa haluaisin sanoa tykkääväni, mutta toistaiseksi tykkään todella vain ajatuksesta, että syön jotain superterveellistä. Ei huono sekään, eihän?

peltokaalien kuningas?

Itsenäisyyspäivä oli ja meni ja tarkoitukseni olikin vääntää tämä postaus tuona kyseisenä päivänä. Luomisen tuska (laiskuus) kuitenkin yllätti. Parempi myöhään kuin ei milloinkaan?

Mikä, miksi,  mistä? Isänmallisuutta sydän täynnä valitsin testiin juureksen, johon en ainakaan itse tartu vahingossakaan kaupassa. Kyseessä on nauris, tuo  kotimaamme C-vitamiinipommi. Kavereita oli yllättävän vaikea löytää, omani metsästin Stokkan herkusta suunnilleen 70 sentillä kipale. Olivat muuten vihannesosaston nurkassa, alimmalla hyllyllä. Eikä tarvinnut tapella minkkiturkkimummojen kanssa, jotta saisin omani. 

Valmistus? Koska en kunnolla edes muistanut, miltä nauris maistuu (viimeksi syöty ehkä kymmenisen vuotta sitten), päätin vetää varman päälle. Täytetyt paprikat onnistuvat aina, päätin siis duunata täytettyjä nauriita. Keitin nauriita puoli tuntia, jäähdytin ja kuorin, koversin ontoiksi ja täytin. Täytteeksi valitsin lemppariaineksia, jottta edes jokin maistuisi hyvältä; Koskenlaskija-juustoa, cashewpähkinöitä ja paprikaa. Joukkoon olisi vielä voinut heittää vaikka riisiä, fetaa, jauhelihaa ja sipulia. Olin köyhä, en heittänyt. Uunin 200 asteeseen puoleksi tunniksi. Tadaa!

Kokemus? Ensimmäinen yksilö menee alas helposti. Nauris on hieman kitkerää ja toivon, että olisin kovertanut sen seinät vielä ohuemmiksi. Koostumukseltaan nauris muistuttaa kiinteää perunaa. Täyte on erinomaista. Mikään, mikä on hukutettu juustoon, ei vain voi epäonnistua. Mussutan yhden yksilön kokonaan, siihen se jääkin. Toisesta kaavin täytteen ulos ja syön juustomörskään sellaisenaan. Ontto raato lentää yksinäisenä biojätteeseen.

Arvio? * * * * Kyllä. Neljä tähteä. Uskon pyhästi, että vika oli minussa. It's not you, it's me. Nauris olisi voinut olla loistava lisä esimerkiksi kasvisvuokaan. Ja ne vitamiinit! Neljä tähteä.

Kovan pinnan alla on pehmeä sydän - tai siis hedelmä

Mikä? Nimi on Kiwano, siis sellainen erikoisen näköinen eksoottinen hedelmä. (Eksotiikkaa hieman hämää kun huomaan hedelmän tulleen Belgiasta. No jaa.) Ostettu Kannelmäen Prismasta, kilohintana 9,49e ja kappaleelle tuli hintaa 2,51e. Painoa sillä on 265 grammaa.

Seikkailu!

Ensin hedelmää pitää tuijottaa aika pitkään. Onhan se omituinen. Kivan omituinen, siksi sen valitsinkin. Väri on ihastuttavan laikukas keltainen ja kuoren pintaa koristavat uhkaavan näköiset piikit, jotka eivät muuten ole ollenkaan teräviä. Välipalan aika on käsillä, ja on aika kokeilla tätä uutukaista herkkua. Pistää miettimään että mitenköhän sitä onkaan tarkoitus syödä.

Sitten päätän ryhtyä reippaasti toimeen ja unohtaa mukamas arkailuni, sillä tokihan hedelmää saa kotonaan syödä juuri niin kuin itse haluaa. Leikkaan siis tämän kyseisen kiwanon sujuvasti puoliksi. Vihreä sisus yllättää. Miksi oikein odotin punaista, eihän tämä ole greippi? Vauhtiin päästyäni leikkaan toisen puolikkaan vielä kerran kahtia. Ja päätän haukata. Kokemus on hämmentävä. Kirpeää hedelmää odottava suu vääntyy säikähdyksestä alaspäin ja mutustaa epäuskoisena vetistä ja  mautonta hedelmälihaa, josta ei oikein ota selvää onko se kurkkua tai limaista melonia.

Lopuksi suussa kelluva koostumus on hyytelömäinen ja maku tuo mieleen usein shotin muodossa nautitun Jell-O -hyytelön, sen vihreän version. Hyytelövertauksen jälkeen mieleen tulee lähinnä sammakonkutu. Sellainen limainen ja epämääräinen. Ei niinkään että sammakonkutua olisi tullut syötyä. Vaikka nyt vähän siltä tuntuu. Onneksi oli sentään jääkaappikylmä. En nyt sanoisi pahaksi, mutta turhaksi kyllä. Ei tähän himoa tule, ensi kerralla valitsen appelsiinin. Mieltä vähän lohduttaa kun huomaan rasiassa lapun, jossa lukee "vitamin bomb!". Ainakin sitten oli terveellistä, siis se osa minkä sai suuhun asti.

Arvio ** Ehkä toimisi sellaisena raikastavana kesäjuomana..?

Muuta Syödessä sotkuu, koska limahan tykkää valua ja levitä pitkin pöytää. Just saying..

Suklaa se on suklaata luukunkin takana

Mikä?  Suklaakalenteri, valmistaja Müller & Müller, hinta 0,89e. Joulunodotuksen rytmittäjä lapsille ja meille muille, jotka tiedämme, että paras aloitus aamuun on hauskasti muotoiltu sokeriannos.

Päivittäisine luukunnäpertelyineen pyhä rituaali aattoon asti, mutta tuleeko joulu, jos pahvikalenterin tyhjentää kerralla?

Seikkailu!

Ensin Kartongin pinnalla on iloinen Joulupukki, reessään valmis aaton koitoksiin. Saatille ovat kerääntyneet mäyrä, kettu, hiiri ja muutama nalle. Kaikilla on hauskat kaulahuivit ja iloinen ilme, onhan joulu.

Tämän idyllin tulen seuraavaksi rikkomaan minä. Suklaakalenteri on aina ollut joulukuideni auktoriteetti, joka on ostettu kotiin ihailtavaksi jo marraskuun alussa. Oikean luukun avaaminen on ollut kyseenalaistamaton aamuriitti, sillä kalenterin kärsivällinen kohtelu on viimeinen tilaisuus osoittaa olleensa kiltti, lahjojen veroinen.

Nyt aion hotkaista koko paketin kerralla. Valmistaudun pyhäinhäväistykseen.

Sitten Alan repiä numerojärjestyksessä luukkua auki luukun perään. Ketulta lähtee pää, Joulupukilta käsivarsi ja saapas. Suklaa on aina hyvää, niin myös nyt. Jälkimaussa on silti jotain karvasta. Orava-, veturi- ja lumiukkosuklaat viuhuvat luukuista suuhun niin nopsaan, että olen edennyt kalenterissa huomaamattani jo Lucian päivään. Missä on joulun hartaus!

Hidastan tahtia. Alan kiinnittää huomiota onttouttaan kumiseviin suklaapaloihin, ja siihen, etteivät mäyrä, hiiri ja kettu kyllä hengaisi keskenään missään muussa tilanteessa kuin tällaisen kliseisen joulukuvaelman merkeissä. Suklaidenkin muotoilussa on näköjään alkanut loppua mielikuvitus. Talonmuotoinen suklaa? Jouluinen kärpässieni?

Kalenterin koluaminen vie 24 päivän sijaan n. 3,5 minuuttia. Yritän olla edes vähän juhlallinen avatessani jouluaaton luukun, sen viimeisen. Sieltä paljastuu mitäänsanomaton suklainen joulukuusi, jossa ei ole edes koristeita. Tästäkö on aiempina vuosina riemuittu?

Lopuksi Olo on ontto, mitä nyt teen joulukuun tulevat 24 päivää? Koko kalenterillinen suklaata on varmaan aika paljon, minulla täytyy olla nyt ähky.

Katson kalenterin taakse – tuote sisältää suklaata tasan 50 grammaa.

50 grammaa on kaksi riviä tavallisesta suklaalevystä, vähemmän kuin keskiverto patukka kaupasta. Ikävä tunne vatsassa ei ollutkaan ähky, vaan jäljelle jäänyt nälkä.

Ilman odottavia jouluaamuja suklaakalenteri on vain mitätön määrä namia hankalasti pakattuna. Tämänkö takia joulupukki jättää nyt minun savupiippuni tänä vuonna välistä?

Arvio *

Muuta Huijattu olo. Jos haluat sekä herkutella että näpertää, osta Kinder-muna.

Hurraa! Joululonkero on täällä!

Mikä? Testauksessa teidän kaikkien jouluunmenevien ja lapsenmielisten puolesta, Kurkon kausiuutuus Piparilonkero! Tuotteen löydät kaikista hyvinvarustetuista päivittäistavarakaupoista, omani ostin Ympyrätalon Smarketista. Myydään 0,5 litran tölkissä, vol 4,7%. Nautitaan kylmänä tahi jäillä. Hintaa juomalla oli luultavasti 2-3 euroa.

Seikkailu!

Ensin Olen viilentänyt Kurko Piparin suosituksen mukaisesti jääkaappikylmäksi. Tölkkiä ei ole onnistuttu stailaamaan kovin jouluiseksi, mutta annan sen tällä kertaa anteeksi. Onhan vasta marraskuu.
Jännittää hieman, sillä en ole lonkeron ystävä. En myöskään piparin. Enkä itseasiassa ole koskaan ymmärtänyt, miksi näitä kausituotteita valmistetaan, saati kuka niitä eksyy ostamaan. Lähtötilanne on täten epäsuotuisa ja objetiivisuuden puute on vaarana todellinen.
Näillä puheilla, tuntuupa puoli litraa suurelta määrältä.

Sitten Tölkki avautuu. Tuoksuu lonkerolle ja hyvin vienosti piparille. Yllätyn iloisesti. Tuoksuhan on suorastaan ihan okei!
Nyt voin paljastaa, että oikeasti odotin tässä vaiheessa voivani pahoin. Mutta mitä vielä! Seikkailu on alkanut hyvin ja joulutunnelma on katossa. Otetaan varovainen maistiaishuikka.
Maistuu lonkerolle, jossa on sivumakuna ripaus piparia. Jos kuvailen tarkemmin, maistuu pahalle. Maistuu suorastaan keitetylle paaville (kylmänä). On sitruunaesanssia, on mitäliepipariesanssia.
Ei, en voi juoda keitettyä paavia (kylmänä).
Päätän tehdä naisen työn ja kiskaista koko roskan kerralla kurkkuuni, jotta saan sen mahdollisimman nopeasti pois päiväjärjestyksestä. Se osoittautuu kuitenkin mahdottomaksi! Suurina kulauksina KP maistuu yläasteen diskolle.
Pipari haihtuu juomasta nopeasti, jättäen jälkeensä pelkän kylmän helvetin. Matkaa on vielä pitkälti. Olo on kuin tammikuisessa taksijonossa, johon ei koskaan saavu taksia.
Seuralaiseni tiedustelee, tuntuuko nyt jouluiselta...

Lopuksi Kuten kaikkiin taksijonoihin lopulta saapuu taksi, niin vain tämäkin tölkki saatiin lopulta tyhjäksi. Kasvoni vääntyivät prosessin aikana nurin. Asennon sai onneksi korjattua suklaalla.
En aio ostaa uudestaan Kurko Piparia.
Suosittelen kyseistä lonkeroa kuitenkin makeiden kausijuomien ystäville, erityisesti ikäryhmälle 14-17 vuotta. Kaveriksi kannattaa varata piparkakkuja.

Arvio *

Muuta Run, run as fast as you can; You can catch me, I'm the seasonal Gingerbread longdrink.

alussa oli tylsyys

Oletko joskus katsellut kaupassa jotain ja ajatellut "mikä tuo on ja miten sitä muka syödään"? Niin mekin.

Blogi saa alkunsa kouluprojektista, mutta sen taustalla on kirjoittajien halu päästä irti niistä ah niin tutuista nuudeleista ja makaroonilaatikoista. Ajatuksena on testata sellaista, mihin ei normaalisti tule vahingossakaan tartuttua.

Tervetuloa seuraamaan taisteluamme tylsistyneitä makunystyröitä vastaan!